Ystävyys-coctail

Naurunremakka ja kipeytyneet vatsalihakset.

Merkitsevästi vaihdettuja katseita, vailla selittäviä sanoja. 

Leikkisää lumisotaa ja pulkkamäen riemua pakkassäässä.  

Kahvilassa höyryävien kupposten ääressä jaetut huolet, suhdekoukerot ja ilonaiheet. 

Luottamus ja salassapitovelvollisuus sanattomana sopimuksena. 

Suupielessä nykivä hymynkare ja naurunrypyt silmäkulmissa. 

Kahteen osaan jaettu suklaaleivos. 

Saippuasarjan juonenkäänteiden setviminen ja henkilöhahmojen analysointi. 

Hymiöillä varustetut tekstiviestit aamun sarastaessa. 

Toisen kunnioittaminen sellaisena kuin hän on, heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Olla tuntematta kateuden pistosta toisen onnistumisesta.

Sanoa kiitos että olet olemassa - juuri tuollaisena.

Sammakkopipo (M&I-vaatekutsuilta) sujahti serkkutyttösen ystävänpäiväkirjeeseen ja matkaa pellavapään päätä lämmittämään talvisten ulkoiluhetkien piristykseksi! <3

Kvaak! Kvaak! Olenkos ehkä hivenen suloinen tapaus? :)

Ystävän kanssa on helpompi taittaa käsi kädessä matkaa ja kulkea rinta rinnan ylä- ja alamäet, suvannot ja sankan synkeät metsärämeiköt sekä kirmata aurinkoisen alavilla pelloilla keltaisen auringon alla. Ystävä on hän, joka katsoo sinua silmästä silmään, samalla tasolla kanssasi. Ei pitkin nenänvartta tai alakynnestä. Hän on ihminen, joka pysyy menossasi mukana, vaikka naamasi ärsyttäisi, hän haluaisi huutaa naamansa punaiseksi sinun ollessasi ärsyttävin ja kitisevin kakkapää maan kamaralla ja hän voisi lyödä oven nenäsi edestä kiinni rivakasti lävähtäen. Hän voisi, mutta niin hän ei tee.

Miksi?

Ystävyyden pikari on täynnä kunnioitusta, empatiaa, sanomattomia lipauksia ja pyyteettömiä nöyryyden hippusia, jotka sinetöivät ja kruunaavat koko coctailin. Suloisen vaaleanpunainen sateenvarjokoriste lisukkeeksi lasin reunalle keikkumaan ja siinä se - on aika sanoa skål ja nostaa malja. Ystävälle.

Rakkaudentäyteistä Ystävänpäivää jokaiselle kanssakulkijalleni! <3